Anneli Rantapuska LOHDUN SANOJA LUOJALTA

SURUVAIPPA
Suru minut valtaa yllättäin,
minut kietoo ikävään.
Kuin raskas taakka sisälläin,
en mahda sille mä mitään.
”Suruvaippaan” näin kuka pukee,
minut, ymmärrä en.
Kuka ajatukseni lukee,
mulle vastauksen antaen?
”Suruvaippa” on liian pieni,
se kiristää, ahdistaa.
Minne kulkee pimeä tieni?
Kuka kulkijaa lohduttaa?
Kuka minut syliinsä sulkee,
yksinäisen matkaajan?
Kuka vierelläni nyt kulkee?
Kuka armahtaa kaipaavan?
Kuiskauksen kuulen; ”Ei yksinään,
sun tarvi käydä huomiseen.
Minä, Jeesus, vierellesi jään,
sut johdan iloon, vapauteen.